tiistai 4. lokakuuta 2011

vaihtoehto haravoinnille

Vaahteranlehtikranssi

Tarvitset: 
*pohjan; pajusta punottu tai sanomalehdestä  taiteltu
*kalalankaa tai rautalankaa
*läjän vaahteranlehtiä

Itse käytän kranssien sidonnassa tuota kalalankaa, mahdollisimman vahvaa laatua esim.12-säikeistä. Näin kranssista saa täysin kompostoituvan tai poltettavan. Ensimmäistä kranssiaan tekevällä suosittelen rautalankaa, se on huomattavasti helpompaa hallita, kun lankaa ei tarvitse koko ajan kiristää, vaan se pysyy melko napakkana itsestään. 

Jos haluaa tehdä pienen kranssin, kannattaa kerätä vain pieniä lehtiä. Tässä mallissa pohja on halkaisijaltaan noin 30cm ja käytin kaiken kokoisia lehtiä, joita pitää muistaa sitoessa sekoittaa ettei isot tulee toiseen laitaan ja pienet toiseen...

Hyvä työskentelyasento on tuollainen että kranssin voi tukea polviin ja lankakerän voi laskea välillä syliin. Sitten vain nippu lehtiä (itse otin 4:n nippuja), lehdet pohjan päälle ja pari napakkaa kiepautusta lankaa varsien ja kranssipohjan ympäri (rautalangalla riittää yksi kiepautus).


Seuraava nippu tulee lomittain aina edellisen nipun päälle. Lehtiä voi tässä vaiheessa hieman aukoa viuhkamaiseksi ja vedellä "hännistä" kohdalleen. Lankaa ei katkaista välillä, vaan se kulkee ehjänä työn läpi. Lanka on pidettävä koko ajan kireällä että työstä tulee napakka.

Työ kannattaa välillä työntää käsivarren mitan päähän ja tarkastaa että sidontajälki pysyy tasaisena.




Takapuoli näyttää tältä. Jos haluaa ripustaa kranssin ikkunaan tai tehdä siitä vaakatasoon ripustettavan, on lehdet sidottava pohjan ympäri.











Lopetus on vähän hankala, mutta tarkoitus olisi saada viimeinenkin aukko umpeen niin, ettei työstä erota mistä se alkaa/loppuu.











Sitten vain ripustuslenkki ja ripustus paikalleen. Lehtien asentoa voi vielä tässä vaiheessa säätää, jos joku pistää pahasti yli työstä tai joku kohta kranssista näyttää muuta kapeammalta/leveämmältä. Tästä tuli näköjään tuollainen donitsin mallinen ;)


Tällä samalla tekniikallahan voi sitoa myös havuja, mustikanvarpuja, puolukkaa...

4 kommenttia:

  1. Aivan ihana on kranssisi. En ole raskinut haravoida vaahteranlehtiä pois. Olen antanut olla puiden alla. Jos tuuli vie, vieköön, mua ei haittaa. Toivottavasti ei naapureitakaan. Maassa ne muhevoituu mullaksi, ja kun nurmikko ei muutenkaan ole mikään edustusnurmikko, niin ei talvivauriot ole vaaraksi. Korkeintaan ennen lumia voin haravoida ne kukkapenkkiin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Minäkään en ole turhan tarkka haravoinnin kanssa, ensimmäiset vetelen ruohonleikkurilla silpuksi ja viimesimmät saavat jäädä madonruuaksi. Aika paljon niitä silti kuskataan tuonne pihakoivikkoon maatumaan, niin paksu matto niistä tulee. Jostain muuten luin ettei syyslannoitusta tarvitse ollenkaan kun antaa kaiken lakastua paikoilleen, niinhän luontokin sen on tarkoittanut.

    VastaaPoista
  3. Heippa, kiva että löysit blogiini ja kiitos linkistä! Muistan että syksyllä tämän paninkin merkille, mutta silloin(kin) oli kaikkea tohinaa, niin en ehtinyt punontapuuhiin. Vaahteranlehdistä tehtynä on myös aivan upea! Kuuluuko pajuja käsitellä jotenkin? Olen täysi noviisi tässä hommassa, pitää tosiaan tilata se Sisusta risusta-kirja. :)

    VastaaPoista
  4. Ei tarvitse kun/jos tuoreena käyttää. Kranssin pohjaan kannattaa pehmitellä oksat vetämällä niitätä koko matkalta peukaloa vasten muutamia kertoja(solukko rikkoontuu), noin niistä saa taipusampia eivätkä taitu/katkea niin herkästi. Sama juttu jos punoo jotain muutakin pajusta. Siinä pajunkissakranssissa, mikä sun blogissa on, näyttäs että on käytetty vain hentosia latvaosia, et noita tuskin tarvitsee mitenkään taivutella ennen sitomista. Mitäs siinä on käytetty pohjana? On edelleenkin vaan niin kaunis tuo kranssi, että tuollainen on pakko yrittää itsekin tehdä. :)

    VastaaPoista