Välillä on vaan hyvä tehdä jotain täysin tarpeetonta, sellaista mistä tulee pelkästään hyvä mieli. Varsinkin silloin, kun se kaikki tarpeellinen tuntuu kaatuvan niskaan. Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Vaikka nyt olen moneen kertaan mussuttanut surkeaa omenasatoa, niin kyllä nyt sentäs jotain talteenkin saadaan! Varsinkin puun latvustosta löytyy oikein muhevia omenayksilöitä. Oiva apuväline omenoiden keruuseen puusta, on teleskooppivarren päässä oleva poimuri. Tuo meidän poimuri on Wolf Garten Multi-Star Click -sarjaa, mutta myös Fiskarsilta löytyy oma vastaava. Pituutta tuolla varrella on neljä metriä äärimmillään (näitä on eri mittaisia), eli helposti sillä lyhkänenkin poimija yltää viisi metrisen puun latvukseen. Työasento vaan on pirullinen niska-/hartiavaivaiselle!

Puutarhahommissa lapsityövoiman käyttö on ehdottomasti sallittua! Jopa suotavaa. ;) Muksut on näppäriä keräämään omenat sankkoon, hyvien ja huonojen lajittelukin onnistuu pienellä koulutuksella. Ja omenapalkalla tietenkin!

 

Viime viikot Vaahteramäessä on kaikki liikenevä aika käytetty sadon säilömiseen. Nyt on viimeisetkin mehut ja hillot keitetty ja mustikat noukittu metsästä. Kypsymistä ja säilömistä odottaa enää puolukat ja tyrnit. Myös ensimmäiset kypsät perennojen ja kesäkukkien siemenet on kerätty talteen. Olipa piristävää päästä pitkästä aikaa, siis todellakin pitkästä aikaa, kunnon lapiohommiin! Koko kesä meni fiilistelyn puolelle, pistettäköön nyt vaikka sateisen kesäkuun ja helteisen heinäkuun piikkiin, ja lapiot ja muut työkalut on saanu nojailla liiterin seinään.

Lapsille on tekeillä uusi isompi hiekkalaatikko. Vanhan laatikon paikka näkyy kuvassa etualalla, uusi valmistuu siihen taakse. Laatikon paikalta poistettiin valtaisa pihlajankanto, enimmät kantojyrsimellä, mutta purukasan alta paljastui yllättäen niin paljon juurta, että hommaan tarvittiin vielä kirvestä, rautakankea ja moottorisahaankin. Uusi laatikkokin on kasattu, odottaa vain paikalleen nostoa ja hiekkaa.

Nyt alkaa olla myös viimeiset ajat syyslannoitukselle jos sitä ei ole vielä tehnyt. Kuvassa on vanhojen omenapuiden lannoitus menossa. Lannoitetta ei kannata heittää maan pinnalle, koska siitä se menee vain nurmikon käyttöön, vaan maahan tökitään rautakangella reikiä noin 40-50cm välein,  ja lannoite pudotetaan reikiin. Pienen istutuslapion kärjellinen/ reikä riittää. Jos taivaalta ei ole tiedossa vettä, kannattaa lannoitettu alue kastella, ja reiät olisi hyvä täyttää hiekalla tai mullalla. Omenapuun aktiivisimmat juuret ovat latvuksen uloimpien oksankärkien kohdalla, joten lannoituskin kannattaa tehdä vain sinne.

pietaryrtti Tanacetum vulgare

Viime päivät ovat olleet pilvisiä. Eilisenkin aikana näillä nurkilla saatiin 21mm vettä. Hetkittäin aurinko pääsee pilkistämään pilvimassan läpi ja saa syksyn kukkijat hehkumaan kultaa. Tuliunikot ja kehäkukat näyttävät suorastaan imevän viimeisetkin auringonsäteet itseensä.

kultapallo Rudbeckia laciniata 'Goldball'

Tämän taivaanrannanmaalarin, korkeuksiin kurottelevan hujopin Maatiainen ry valitsi vuoden 2011 maatiaiskasviksi. Ehdottomasti tämän on löydyttävä jokaisesta vanhasta pihapiiristä, ja miksi ei uudemmastakin. Tykkää, jos saa nojailla muihin kasveihin, sen verran hontelo on. Ja on kiitollinen leikkokukkana, yksi kestävimmistä.

Elokuu on vähän hämmentävää aikaa. Ei ole enää kesä, mutta ei kunnolla syksykään. Auringon lämpö pilven raosta pilkistäessään tuntuu hyvältä, vaikka kesää en enää kaipaakaan. Ajatukset on syksyssä ja syystöissä, odotan jo niitä kirpeitä syysaamuja.

Kypsän viljan väri on täydellinen. Niin tuttu ja kotoisa.

 

Voihan muumiotauti ja muut vitsaukset! Minkälaista satoa teidän muiden puutarhat tänä vuonna tuottaa? Meillä vedetään kyllä ihan pohjat, en tällaista vuotta muistakkaan! Vaikka oispa ihme tällaisen mombasakesän jälkeen, että jotain sais talteen ilman hometta tai muita tihulaisia. Omenasato on siis tätä, ne vähät mitä nyt ylipäätään tuli. Sipulinvarret piiskasi alkukesän raekuuro, mikä aiheutti sen, että varret lakastui (mätäni) ennen aikojaan silloin jo kun kasvun olisi pitänyt olla parhaimmillaan. Sipulit siis jäi ihan onnettomiksi nappuloiksi -ne mitkä ei mädäntynyt peltoon. Home vaivasi myös mansikkaa ja vadelmaa, vadelma on myös todella matoista. Samoin kuin herne. Lista on loputon... Mut jotain hyvääkin sentäs: herukkaa ja karviaista tulee taas yli omien tarpeiden, porkkanat ja kesäkurpitsat on muhevia ja maistuvia, tomaatti ehti kypsyttää satonsa ennen kelien viilenemistä, ja perunaakin tulee sopivasti vaikka rutto vei varret.

No mutta mikäs pitsilehti se siinä? No sehän on lanttu!

  Entäs muistatteko sen epätoivoisen lanttujen uudelleen istutuksen? No näinhän siinä kävi:

lanttu Brassica napus

Kesä tuli ja vei vaahteramäkeläiset mennessään -kuten näköjään myös kuvienlatausongelman. :) Mieli virkistyneenä, D-vitamiinivarastot täytettyinä, muistoina monta hienoa hetkeä pitkän talven varalle. Tervetuloa syksy!