Viime kesänä meidän supiloukkuun jäi mäyrä. Hyvin äkäinen mäyrä. Se laskettiin tietenkin menemään, tarkoitus kun on rajoittaa Suomen luontoon kuulumattomien supikoirien määrää, ei pyydystää mäyriä. Tällainen vanha kyläryhmä kymmenine piharakennuksineen tarjoaa oivallisia pesäpaikkoja supikoirille ja uutena tulokkaana myös mäyrälle.
Pari viikkoa sitten oltiin muutama päivä reissussa, ja kotiin palattua pari kanervaistutusta oli nurin, ja kynttilälyhty pitkin nurmikkoa. Pistin kissojen syyksi, vaikka samalla ihmettelin kuinka kissa saa nurin painavat multaa täynnä olevat ruukut ja metrin päähän paikaltaan raskaan valurautalyhdyn.
Nyt viikonloppuna haravoidessa ehdin kierrellä pihaa vähän tarkemmin, ja mikäs ylläri alapihassa odottikaan! Kaikki aiemmin istutetut parisataa scillaa oli töngitty ylös maasta! Samoin ruusupensaiden alle ja talonpäätyyn istuttamani sinisahramit! Osa sipuleista oli reposteltuna nurmikolla, mutta suurin osa näyttää kadonneen parempiin suihin. Mäyräkö? Supikoiria on ollut aina, eikä ne ole tehneet mitään tuhoja puutarhalle. Mäyrä on melko uusi tulokas. Kissat ei ehdottomasti, eikä myöskään koira ole näitä tuhoja tehnyt. Oravallekin ihan liian suuria kuoppia. Ketuista ei olla tehty havaintoja. Myös nurmikkoon on tehty kymmeniä pieniä reikiä, ihan kuin rautakangella tökittyjä. Vesisade oli huuhtonut kaikki tassun ja kynnen jäljet pois. Eniten vaan ihmetyttää, mikä näissä uusissa istuksissa on niin kovasti kiinnostanut, onhan piha täynnä erilaisia vanhoja sipulikukkaistutuksia, myös näitä samoja lajeja on ennestään pitkin pihaa?! Tulppaanit ja narsissit ovat ainakin vielä saaneet olla rauhassa. Mahtoiko mäyrää ottaa niin paljon pannuun se loukutus, että päätti kostaa...???!! Mut joo, kyllä ottaa nyt pannuun puutarhuriakin, joten tasoissa ollaan mäyräseni!
Katsotaas kuinka tämä yhteiselo jatkossa sujuu. Jos tuhoja alkaa tulla enemmänkin täytynee käydä etsimään mäyränkarkoituskeinoja....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti