syyssipuleita ja ale-löytöjä

Sipulikukkia ei ikinä voi olla liikaa, eihän?! Tänä syksynä Vaahteramäen multiin päätyy kovin hentoja sävyjä:

* perinteistäkin perinteisempää idänsinililjaa (jota ei myöskään voi olla liikaa, haaveissa sininen scilla-meri)

* vaaleanpunaista kevättähteä

* kerrottua Angelique-tulppaania jo penkissä kasvavan mustan puhuvan Queen of  Nightin seuralaiseksi

* kasvitieteellisiä tulppaaneja villistä niitystä: 'Bronze Charm', Tulipa whitalii, ja kuvasta unohtunut Tulipa clusiana

* Viherpeukaloista: kreetantulppaania ja sinisahramia

Istutusten kanssa ei myöskään kannata kiirehtiä; syys-lokakuun vaihde on jopa parasta aikaa sipulikukkien istutuksille pohjoisinta Suomea lukuunottamatta. Liian aikaisin istutetut sipulit saattavat lähteä kasvuun, jolloin niiden talvesta selviäminen on epävarmaa. Nyt kun istuttaa, sipulit ehtivät juurtua ennen talvea, mutta eivät kumminkaan ala versoa, ja ovat sitten keväällä kasvuunlähtö valmiina heti lumien sulettua. Olen joskus nakutellut sipuleita jäätyneeseen maahan rautakangen avulla, ja nekin selvisivät talvesta, ainoastaan kukinta hieman myöhästyi.

-50%:n alennusmyynnistä nappasin mukaani villanukkajäkkärää Anaphalis triplinervis, alppiasteria Aster alpinus 'Goliath', palloesikkoa Primula denticulata ja kolme lamohietakirsikkaa Prunus pumila var. depressa. Noita lamohietakirsikoita olen himoinnut koko kesän, mutta saanut hillittyä itseni, koska kasvupaikka ei ole vielä valmiina. Nyt en enää pystynyt pidättelemään! Pakko oli ottaa kun halvalla sai. ;) Kaikki nuo on menossa talveksi valeistutukseen ja lopulliselle paikalleen pääsevät vasta ensikesänä, tänne:

Tadaa! Kasvihuonehaave on nytkähtänyt pykälän eteen päin. Erilaisena kuin alunperin olin ajatellut, kun yllättäen minulle tarjottiin erästä vanhaa alumiinirunkoista lasikasvihuonetta, enkä tietenkään voinut kieltäytyäkään. Nyt ajatuksena on laajentaa valmiskasvihuonetta muutamalla neliöllä raketamalla siihen lisäosa puurunkoisena, johon tulisi muutama niistä vanhoista kasvihuonelaseista. Asia saa rauhassa jalostua talven aikana, pohja olisi tarkoitus saada valmiiksi jo tässä syksyn mittaan. Niin ja ne alesta hamstratut kasvit on tulossa tuohon kasvihuoneen ympärille, sitten aikanaan kun se kasvihuonekin on... 


Kuvassa muuten näkyy hyvin pihan maaperä: n. 30cm multaa, sen jälkeen maalajia jonka silmämääräsesti luokittelen siltiksi (hyvin routivaa). Tuossa kohtaa koekaivoin noin metrin syvyisen kuopan, pelkkää silttiä eikä "pohja" tullut vastaan, lähempänä taloa kallio tulee vastaa jo puolessa metrissä (talo on rakennettu kallioon räjäytettyy kuoppaan). Kiviä ei tämän pihan maaperästä löydy!

Miten kummassa tämäkin kesä vaan jotenkin lipui ohi? Innostuin selailemaan menneen kesän puutarhakuvia, paljon hienoja hetkiä, jotka olin jo ehtinyt unohtaa, mutta onneksi muistot säilyy kuvissa. Niistä saisi kasattua useammankin postauksen. Jonakin pimeänä marraskuisena räntäräpiskäpäivänä voisikin olla hyvä hetki kesämuisteloille.

Olin unohtanut myös tämän:

Kärreissä pötköttelee noin kolmannes daalian juurakoista, jotka viime syksynä siirsin kellariin talvehtimaan turpeeseen haudattuina. Keväällä nakkelin reilusti yli puolet juurakoista pehmeäksi mädäntyneinä kompostiin. Nämä olivat vielä kellarista otettuani kovia, ja luulin niiden selvinneen, eikä homma näyttänyt ollenkaan niin lohduttomalta, ennen kuin nuokaan ei alkaneet kesän edetessä näyttää mitään elonmerkkejä. Ja syynähän tähän totaalituhoon oli viime talven -37 asteen paukkupakkaset, jolloin kellarikin ehti mennä pakkasen puolelle ennen kuin tajusin reagoida tilanteeseen. Mutta se olikin sitten jo liian myöhäistä... Harmistus ja ketutus oli sitä luokkaa etten halunnut etes ajatella koko asiaa! Sinne meni vuosien varrella hartaudella kerätyt ja ostetut upeat daaliat, joka ikinen! 

Mutta eipä me tästä lannistuta! Ensi keväänä uudella puhdilla haalimaan uusia juurakoita. Ja vahingosta viisastuneena, seuraavan kerran olen varustautuneena paukkupakkasten iskuun!

Tässäpä tämä lupaamani hiekkalaatikon rakennusprojekti kaikessa yksinkertaisuudessaan. Mittaa laatikolla on 2,5m x 2,5m. Hyvästi tilaa siis isommillekin leikeille. Pohjamaahan kaivettiin n. 30cm syvyinen monttu, yhteen kulmaan tehtiin syvyyttä melkein tuplasti, että pääsee oikein kunnolla kaivelemaan kaivurilla tai rakentamaan tunneleita. Pohjalle levitettiin suodatinkangas ja reunoille juurieste. Laitoina on kaksi kerrosta parrua, jotka nostettiin suoraan hiekan päälle. On sen verran jykevää tekoa ettei tarvinnu erillistä maahan kiilausta, pysyy varmasti paikoillaan! Koska piha viettää, on toisessa päässä harkot nostamassa laidan suunnilleen vaakatasoon.

Suodatinkangas/juurieste ja hiekka vedettiin reilusti yli laatikon laitojen nurmikonleikkuun helpottamiseksi, ja toisaalta; eipä se hiekka tuppaa pysymään siellä laatikon puolella, ja tuosta on sitten helppo lapioida laitojen yli tulleita takaisin laatikkoon. Parru on vanhaa, mutta käyttämätöntä. Pintaan oli jo syntyny harmaata patinaa, joten päätettiin olla käsittelemättä laitoja mitenkään, saavat harmaantua ajan kanssa. Jos laidat alkaa käydä kovin tikkuisiksi, tai pinta alkaa homehtua, laatikko on helppo purkaa pulttikiinnityksen ansiosta ja höylätä ja käsitellä vielä myöhemminkin.

Valmiin laatikon kuvaha löytyy tuolta edellisestä postauksesta viimeisenä.

Tässäpä vielä toinen viime kesäinen esittelemätön projekti: kaariportti ja köynnöstuki raudoitusverkosta. Nyt jos vielä muistaisin oikein tuon verkon mitat, oiskohan se ollu 4mm vahvaa ja 5m pitkä?  Mut vähän turhan löperöä joka tapauksessa, vähän tukevampaa olisi saanut olla. Pelkäsin, kuinka ne vahvemmat mahtaa taipua kaarelle, ja sen takia tuota ohkasinta otin. Ihan hyvin se pystyssä pysyy, ja suunnilleen muodossaankin, mutta saas sitten nähdä kuinka käy, kun siihen tulee päälle painoa.Tuotahan myydään rautakaupassa kokonaisina levyinä, josta sitten rälläköitiin sopivan levyinen suikale. Verkon päät upotettiin n.40cm syvyisiin kuoppiin ja portille tuli korkeutta n.2m. Verkon päät kiilattiin vielä rautakoukuilla maahan, nuo kivet oli vain pitämässä verkon päätä paikallaan.

Ja montut täytettiin sementtilaastilla. Kuivumisen ajaksi portti tuettiin liinoilla ja tukiseipäillä.

Huono kuva, mutta siellä aloittelee kiipeilyään Luostarin köynnösruusu ( ’Uetersener Klosterrose’). Kauniit kermanvalkoiset kerrotut kukat, talven kestävyyttä tuolle luvattiin vielä tänne III-vyöhykkeelle saakka, mutta aika näyttää... Portin oikealla puolella rehottaa vanha juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia 'Plena'), ja vasemmalla pari kesäinen tornionlaaksonruusu (Rosa majalis 'Tornedal') ja sen vieressä kuvan ulkopuolella valamonruusu (Rosa 'Splendens'). Rivin jatkeeksi olen suunnitellut jotain vaaleanpunakukkaista pensasruusua, kuten Juhannusmorsianta (Rosa Pimpinellifolia-ryhmä).

Tuumailin tuossa, että satakoon vaan kaikki viikot kaatamalla, kunhan viikonloput olisi jatkossakin menneen kaltaisia. Leppoisan tehokkaasti tuli korjattua sadon viimeisetkin rippeet talteen, niin puutarhassa kuin metsässäkin. Monta pikkuhommaa on taas poissa päiväjärjestyksestä...

...mutta keittiössä riittää tohinaa säilöttävien kanssa.

Pala metsää tuli myös syksyistä pihaa koristamaan, ja syksy se vaan edistyy...

...ja värit vahvistuu. Puutarha näyttää viimeisillä voimillaan loistonsa, uhoten että kyllä me talvesta selvitään, oli se minkälainen tahansa!

Hiekkalaatikkokin on ollut jo tovin valmiina ja ahkerassa käytössä. Yritän muistaa tehdä joskus myöhemmin oman postauksen sen rakentamisesta.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! 

Se on nyt syksy Vaahteramäessä. Virallisesti! Vaahteravanhuksen latvus punastuu ja kellastuu, ja sade ja tuuli pudottaa ensimmäiset lehdet maahan. Kesäkukat kaivoin jatkamaan kukintaansa kasvimaan reunaan, syysistutukset odottaa vain sopivaa inspiraatiota. Pihamaa puskee jos jonkinlaista sientä, joita kierretään hämmästelemässä muksujen kanssa. Talon eteläpäätyyn nousee joka syksy reilusti toistakymmentä kärpässientä.

Viime päivät ovat olleet tätä. Mielenkiinnolla odotetaan Katia-myrskyn sateita ja tuulia, vai riittäneekö voima tänne sisämaahan ollenkaan? Kaikesta huolimatta, taskulamput ja kynttilät kaivetaan käden ulottuville, ja termareihin keitetään kuumaa vettä. Illat ei kulu enää puutarhahommissa (vaikka niitä kyllä riittäisi), vaan sohva ja puikkojen kilinä on huomattavasti kutsuvampaa.

tammi Quercus robur

Jaatko sinä puutarhahurahduksesi kumppanisi kanssa? Mieheni on armollisesti nimittänyt minut meidän "puutarhavastaavaksi". Tällä nimityksellä hän yrittää vapauttaa itsensä lähes kaikesta puutarhaan liittyvästä. Vaikka käytännössä se tarkoittaa sitä, että kun minulla on projekti, koko perheellä on projekti. Jos ei muuten, niin lapsenvahdille on aina käyttöä. Itse voisin nimittää mieheni "lihasteni jatkoksi", koska yleensä tarvitsen häntä nostamaan, vääntäämään, työntämään, kantamaan -vaikkakin vasta äärimmäisessä hädässä... Mutta on meillä yksi yhteinen puutarhaan liittyvä intohimo: haave arboretumista.

visakoivikko Betula pendula var. carelica

Kuvassa on pieni osa noin parin hehtaarin suuruisesta visakoivikosta. Tämä yläosa koivikosta rajautuu aivan pihaan ja piharakennuksiin. Kuvan oikeassa laidassa kulkee polku, jonka toisella puolella on suunnilleen saman suuruinen alue "pihakoivikkoa". Silmienne edessä siintää siis osa tulevaa arboretumiamme. Visa on arvopuu, jota harvennetaan pikkuhiljaa. Edellisestä harvennuksesta on aikaa muutama vuosi ja ensitalvena olisi suunnitelmissa ottaa taas osa valmiista puista pois. Näihin pikkuhiljaa syntyviin aukkoihin rakennamme puulajipuistoa. Tuolla raivatun alueen perillä on kasvamassa ryhmä kanadantuijia ja pihtoja, ja niiden takana luonnontaimista kasvaneita metsäkuusia. Koska rinne aukeaa pohjoiseen on tuolla havuvyöhykkeellä tarkoitus luoda edullisempi pienilmasto aremmille lajeille. Ensimmäisen kuvan tammen taimet on kaivettu pihatammen alta, ja ne odottaa istutusta tuonne vasempaan laitaan. Yksi erikoisuuskin arboretumiin on jo saatu: kanadanhemlokki. Alimmassa kuvassa on pihaan rajoittuva kulma, jossa on Rhodopuiston alku (alppiruusut on punaisen leikkimökin edessä oleva pöheikkö), sinne on istutettuna  myös muutama sembramänty ja metsämäntyjä.

syyshohdekukka Helenium Autumnale

Sateinen syyskuun alku on liiskannut kukkapenkit pitkin pituuttaan, mutta tarkemmin katsottuna seasta löytyy vielä monta sitkeää kaunotarta. Syyshohdekukka ja myskimalva jaksavat kukkia aina vaan. Koristemansikka on aloittanut jo toisen kierroksen.

myskimalva Malva moschata

koristemansikka Fragaria x rosea 'Pink Panda'

japaninkuunlilja Hosta lancifolia

Toisessa penkissä kukintaansa on vasta aloittamassa pieni ja kaunis kapealehtinen japaninkuunlilja. (Mutta kuka kehveli on kähveltänyt sammalsiililtä käpynenän??)  Hörtsätataren, joka on japanin- ja jättitataren risteymä, puikkomaiset nuppuvanat ovat vasta kehittymässä.

hörtsätatar Fallopia x bohemica