Kasvihuonesuunnitelmia

Sain viime kesänä vanhan alumiinirunkoisen lasikasvihuoneen, joka vielä toistaiseksi odottelee varastossa palasina kasaamista. Jokin aika sitten hahmottelin paperille ensimmäistä ajatusta, millainen siitä voisi tulla; valmisrunko jatkettuna yhdellä (per puoli tietenkin) vanhalla kasvihuonelasilla (joita on varastossa jo jemmassa), jolloin koko kasvihuoneesta tulisi noin 9 m2 suuruinen. Sokkelissa käyttäisin kevytsoraharkkoja ja koko katon tekisin valokatteesta. Paikkahan sille on varattuna tänne. Miltäs näyttää? Eihän tuo niin sievä ole kuin valmiskasvihuoneet ovat, mutta mielestäni tuommoinen kotikutoinen käy hyvin tällaisen vanhan pihan henkeen.

 Nyt kuitenkin olen alkanut miettimään, josko tuon vanhan kasvihuoneen pystyttäisi uudelle kasvimaalle (ilman jatko-osaa), ja tuolle paikalle, mihin tätä suunnittelin, rakentaisi "samalla vaivalla" kokonaan sen vanhoista kasvihuonelaseista tehdyn huvimaja/kasvihuoneen josta ihan alunperin olen haaveillut. Tämä on vaan taas niitä haaveita, että sitten joskus... Aika hurja työ on noitten vanhojen kasvihuonelasien kunnostamisessa, eikä juuri nyt taida siihen rahkeet riittää. Hmmm-hmmm, ehkä siis mennään tällä. Voihan tuosta joskus sitten purkaa tuon alumiiniosan pois ja vaihtaa tilalle ne kasvihuonelasit. Onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa jahkailla, lumien sulamista odotellessa. ;)

P.S Alko niin paljon tökkimään vanha, valju, valkoinen blogipohja, että täräytin sitten väriä oikein kunnolla ;D Harmi että omat kuvat oli liian isoja tiedostoja ladattavaksi taustakuvaksi, joten käytin tuota valmista kuvaa.

Kierrätystä

Pikkutyttöni täyttää ensi viikolla 2 vuotta. Ensimmäiset pitkän matkan vieraat kakutetaan tänä viikonloppuna. Purin nuivahtaneesta kukkakimpusta ruusut, harsokukat ja karhunheinät, ostin puntin tulppaaneja, täytin istutuskorin joulusta yli jääneillä sammalilla, asettelin kynttilät keskelle ja kukat kiertämään kehää korin reunalle. Kunhan asetelma on palvellut juhlakoristeena, saa se jatkaa elämäänsä jäätyen kuistilla. Onkohan jotain mitä ei voisi kierrättää? ;)

Rentoa viikonloppua Vaahteramäen lukijat!

Talvitöitä ja töitä

sinipallo-ohdakkeella on pipo

Puutarhan työt eivät oikeastaan taukoa talveksikaan. On monenmoista pikku hommaa. Olen kertaalleen tänä talvena kiertänyt puut ja pensaat läpi ja pelastanut ne raskaan lumitaakkansa alta. Nyt jo täytyisi tehdä sama kierros uudestaan. Myös katoille olisi kiivettävä, se on kyllä isännän hommaa meillä. Jos ei ole vielä tehnyt -kuten minä en- toimenpiteitä pitkäkorvaisten karkoittamiseksi hedelmätarhasta, kannattaisi se tehdä nyt viimeistään. Omenapuiden oksat ovat nyt hangen tasolla ja helppoa saalista nälkäisille. Meillä jo ehti rusakot käydä herkuttelemassa. Samoin kannattaa tallata lumi hedelmäpuiden runkojen ympäriltä, ettei keväällä lumien sulaessa löydy ikäviä yllätyksiä myyrien jäljiltä. Taimillekin voi ihan hyvin vielä kietaista runkosuojat ja/tai verkkoa ympärille, jos se jäi syksyllä tekemättä.

Maaliskuuhun asti on hyvää aika leikata havuaidat. Kannattaa vähän seurata pitemmän ajan sääennusteita, niin että tiedossa on lauhoja kelejä ennen leikkaushommiin ryhtymistä. Monet kaupungit ja seurakunnathan leikkaa kuusiaidat kesällä, ihan käytännön syistä, kesällä on työvoimaa. Tärkeintä kai olisi ettei leikkaamista tehdä keväällä kasvun ollessa käynnissä eikä vastaavasti syksyllä kun kasvi on valmistautumassa talveen.

Ja poikkeushan vahvistaa säännöt, vai miten se olikaan. ;) Viime talvena oli niin hurjasti lunta, kun appiukko kävi leikkaamassa meidän kuusiaidan, että leikkasi siitä vain yläosan, suunnilleen puolet, koska alaosa oli hangen alla (eikä viitsinyt kaivaa aitaa esiin). Aita oli niin rujon näköinen keväällä, että armas mieheni oli sitä mieltä ettei sitä pysty katselemaan koko kesää, ja leikkasi alaosan juuri kun uusi kasvu oli jo käynnissä. Tuleva kesä näyttää kuinka tässä mahtoi käydä. Kumotaanko kaikki käsitykset kuusiaidan oikeasta leikkuuajankohdasta. ;)

 

 

Elämä välillä yllättää. En ollut suunnitellut töihin paluuta vielä vuoteen, mutta nyt yhtäkkiä olen lupautunut aloittamaan työt huhtikuun alussa. Päätös syntyi yhdessä yössä, eikä oikeastaan ollut etes vaikea, vaikka olikin täysin suunnittelematon. Vanha tuttu työ, josta olen ollut poissa 4 vuotta. Arki vaatii uudelleen järjestelyjä, samoin kuin kevään ja kesän puutarhasuunnitelmat. Nyt täytyisi osata olla realistinen, mihin kaikkeen pystyy kodin, lasten ja päivätyön lisäksi. Kyse on, ainakin näin alustavasti, muutamasta kuukaudesta, kevään ja alkukesän kiireisestä puutarhasesongista, juuri siitä ajasta milloin omassa pihassakin sitä työtä riittäisi. Vaikka eipä sitä kauheasti tuolla puutarhassa tähänkään asti ole päiväsaikaan lasten kanssa saanut tehdyksi, mutta jotain pientä aina. Voihan tuo uusi arki inspiroida ja antaa niin paljon uutta puhtia, että sitä pystyy vaikka mihin. :) Noh, kevät näyttää...

Ja hei, huomasin että uusia lukijoitakin on putkahdellut, kivaa! Tervetuloa! :)

Hyvää viikonloppua kaikille! 

Uutta kasvua

Lumitilannekartan mukaan näillä seuduilla lunta olisi 10-25cm. Paikallisia eroja tottakai on, ja väittäisin että meilläkin lunta on jo yli 25cm. Ja lisää tulee. Juuri nyt kevät tuntuu taas kaukaiselta. Hernekeitosta heitin kourallisen herneitä itämään, ja nuo kalvakkaat versot näyttävät suorastaan hämmentyneiltä. Väärässä paikassa väärään aikaan.

Pihassa alkaa tapahtua jotain hykerryttävän ihanaa. Alla oleva kuva on pihakoivikosta, joka osittain kaadetaan, osittain harvennetaan. Se tietää uutta isompaa kasvimaata ja tilaa uusille istutuksille. Namnam. :) Se tietää myös pellonraivuuta ja hurjasti lisää töitä. Mutta silti: voi kun pääsisi jo tositoimiin!!!

Tänä talvena ollaan saatu seuraksemme hassu orava, joka kipittelee pitkin talon seiniä ja kurkkii ikkunoista sisälle. Tänään se oli vähän ujolla päällä, vähän vaan kurkisti, kun yleensä istua nököttää ikkunalaudalla ja tiirailee sisälle. Oisko kameraa jännittänyt. :)

Ihan oikea talvi

Pakkaset tuli Vaahteramäkeenkin. Parina viime päivänä aurinko on pilkistellyt ja keli on mitä talvisin. Harmi vaan, että muut jutut ovat pitäneet kiireisenä, eikä ole ollut mahdollisuutta kierrellä kameran kanssa rauhassa kuvailemassa. Tänä aamuna nappasin pokkarilla muutaman kuvan ohimennen. 

Sunnuntaita vasten yöllä pakkanen oli kirinyt -19 asteeseen. Onneksi olin seurannut säätiedotuksia, sillä kanadanhemlokin taimi oli edelleen vailla pakkassuojaa. Rapsin joulukuusen oksat taimen ympärille ja reilun keon ilmavaa pakkaslunta päälle ja juurille. Toivottavasti tuolla kasan alla on mukavat oltavat. :)

Kompostori oli hyytynyt joululoman aikana kun oltiin reilu viikko poissa kotoa. Hautasin sinne kuumavesipulloja, ja nyt täytyy muistaa käydä vähintään joka toinen päivä viemässä uutta (lämmintä) jätettä, niin jospa se siitä vielä elpyisi. Parina viime talvena kompostori on ollut tähän aikaan jo umpijäässä, ja jouduttiin varastoimaan biojätettä muihin astioihin kompostorin käynnistymistä odottamaan. Viime talvena iski rotat eikä auttanut muu kuin pistää biojäte sekajätteeseen.

Lintulaudoilla riittää monenlaista vipeltäjää, ja siementen menekistä päätellen aikaisempia talvia enemmän.

Tämän viikon kauppalistalla on leikkotulppaaneja! Ihan pakko saada, vaaleanpunaisia ja hennon keltaisia! :)

Valoa!

 
On niin mahdottoman pimeää. Toivottavasti näistä kuvista olisi apua muillekin valon (ja lämmön) kaipuuseen. Puutarhurin mielen on vallannut epämääräinen levottomuus. Kevään ja kesän kaipuu yltyy. Nautin talvesta kun on kunnolla lunta ja pakkasta, mutta tällainen melkein talvi turhauttaa ja tekee olon rauhattomaksi.

 

Lehdestä nappasin pienen uutisen: "Suomi on alueella, jossa ilmasto lämpenee arvioiden mukaan enemmän kuin keskimäärin maapallolla. Erityisesti talvi muuttuu. Talvet lämpenevät, hyvin alhaiset lämpötilat harvinaistuvat, kesän hallejaksot yleistyvät, kaikkein korkeimmat lämpötilat kohoavat. Sademäärät kasvavat, eteenkin talven vesisateet yleistyvät. Lumipeiteaika lyhenee ja lumen vesiarvo vähenee, routaa on nykyistä vähemmän."

Viime vuosien pitkät syksyt, leudot ja vähälumiset talvet (kahta viime talvea lukuun ottamatta) ovat jo olleet esimakua tulevasta. Puutarhuroijille se tietää makoisia aikoja: arat kasvit menestyy yhä vain pohjoisemmassa ja puutarhakausi pidentyy (toivottavasti puutarhakauppakin alkaisi pikkuhiljaa reagoida tähän!), ehkä ihan eteläisimmässä Suomessa pääsee rakentamaan erilaisia piharakenteita ilman routasuojausta. Tuohan se tietysti mukanaan omat ongelmansakin: uudet tuholaiset ja kasvitaudit. Talvisateiden aikaan tasa- ja savimaatonteilla on parasta olla salaojituksen kunnossa, pitkien pouta- ja hellejaksojen aikana taas kasteluveden saanti voi olla ongelmallista. 

Ajatus arkojen erikoiskasvien menestymisestä omassa pihassa kutkuttaa, mutta kotoperäisen kasvillisuuden selviytyminen ja sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin huolestuuttaa. Ja vaatiihan tuo oma mielikin sopeutumista siihen, ettei kunnon lumitalvia enää olisikaan.

Oikein antoisaa puutarhavuotta 2012 Vaahteramäen lukijoille! 

Tervetuloa uudet lukijat, kiitos kaikille aiempiin postauksiin kommentoinneille, ne ilahduttavat aina. :) 

Oman puutarhavuoteni aloitin liittymällä Dendrologian Seuraan. Toivottavasti meidän puulajipuiston rakentaminen saisi tulevaisuudessa hieman uutta potkua sieltä. :)