Vaahteramäessä ei tehdä tänä kesänä yhtä isoa pihaprojektia, mutta monen monta pienempää. Minä vastaan hommista maantasolla, mies roikkuu räystäillä ja kiipeilee katoilla.

Tässä pari tällä hetkellä työnalla olevaa. Ja projekteillahan on taipumusta paisua... Alun perin oli tarkoitus vain vaihtaa oven edestä mullat soraan ja asentaa liuskekiveys.

Mutta sitten päätettiinkin käydä valuhommiin. Kanalaan menee keväisin jonkin verran sulamisvesiä sisälle, ja toivottavasti uusi betonivalu tukkii vanhan valun halkeamat.

Joka kerta, kun tässä pihassa iskee lapion maahan, löytyy jälkiä elämästä ennen meitä: lasinsiruja, rikkoutuneita astioita, tiilenpalasia, ruostuneita nauloja, koirien hautaamia luita. Tästä kuopasta löytyi jo melkein puhki ruostunut lapion lapa. On hauska miettiä tarinoita löytyneitten esineiden takaa, ja aikaa jolloin ne ovat maan alle päätyneet.

Mekin jätimme jäljet itsestämme.

Kukkapenkin kanttaus lähti sekin paisumaan, ja sadevesiastian alusta pistetään uuteen uskoon. Tätäkin olen joka kesä suunnitellut, mutta kummasti se silmä tottuu kaikenlaisiin kauheuksiin, kun niitä tarpeeksi kauan tuijottaa.

Ja kaivaessa löytyi taas muistutus menneestä ajasta. Arveltiin ensin tämän kiven olevan jonkun vanhan rakennuksen kulmakivi, mutta vähän syvempi kaivaminen paljasti sen olevan vain n. 10cm paksuinen liuske. Ehkä se onkin ollut kiintopisteenä kun rakennuksen laajennusosa on vaa'ittu paikalleen.

Kiven annoin olla paikallaan ja hautasin sen sorakerroksen alle seuraavan pihankunnostajan löydettäväksi ja ihmeteltäväksi.

Kuopan reunoille levitin juuriesteen pitämään jalopähkämön kukkapenkissä ja nurmikon nurmikolla. Keskellä on suodatinkangasta, jotta tynnyristä yli tuleva vesi pääsee imeytymään maahan.

Tähänkin on tulossa liuskekiveystä pinnaksi. Epäoppisesti asennan sen 0-16mm salaojasoraan, koska sitä sattuu olemaan jäljellä pari vuotta sitten tehdystä talon sokkelin salaojituksesta. Liuskekivi ei ole kovin kranttu asennusmaa-aineksen suhteen, kunhan suurimmat kantavat kiven murikat heittelee pois. Eikä varsinkaan näin pienessä kohteessa, jossa käytön kannalta vaatimukset eivät ole korkeat.

Ja kunnostus etenee viereiseen penkkiin, jonka reunassa olen kasvattanut yrttejä.

Turveharkot odottaa jo asennusta ja yrtit istutusta.