taustalla kultakuusi Picea abies f. aurea

Golfkenttänurmikkoa ihannoivalle meidän piha olisi painajainen. Suurin osa ns. nurmikosta on kaikkea muuta kuin heinäkasveja. Nurmikko on pihan alkuperäinen, silloin joskus 60-luvulla perustettu. Tai luulen, ettei sitä ole koskaan sen kummemmin perustettu, on vain alettu niittää sieltä mistä on kuljettu, tai missä on alettu hyötykasveja kasvattaa. Koska kunnollisen nurmen aikaan saaminen vaatisi pohjamaan tasoituksesta lähtien perusteellisen remontin, olen kääntänyt haitan hyödyksi. Nurmikon pohja on sammaleen peittämä, arka kulutukselle ja kärvähtää ruskeaksi paahteisina kesinä liiasta leikkuusta, olen siis lopettanu leikkaamiseen kokonaan suurimmasta osasta pihaa. Rakennusten muodostama sisäpiha ja asuinrakennuksen ympäristö sekä kulkuväylät leikataan säännöllisesti. Pihan reuna-alueita ei ollenkaan, ja tältä sisäpihan alueeltakin herkästi palavat, ja sellaiset alueet joissa ei oleskella, jätetään leikkaamatta. Lopputuloksena upeasti kukkiva nurmikko! Jo ensimmäisenä kesänä, kun leikkaamista vähennettiin, alkoi maa puskea monenmoista kukkijaa: tädykkeitä, apilaa, maa- ja niittyhumalaa, ahomansikkaa, mataraa, suolaheinää, käenkaalia jne. Ja voikukkaa. Reuna-alueita ei oikeastaan hoideta sen kummemmin, ainoastaan metsävadelmaa ja karkulaisena kasvavaa ukonkelloa pidetään niittämällä kurissa. Samoin sisäpihalla voikukilta katkaistaan kaulat niittämällä ennen siementen kypsymistä. Piha-alueella leikkaamattomat alueet niitetään syksyllä, jos niittäminen jää tekemättä, haravoin seuraavana keväänä enimmät kuolleet kasvijätteet pois. Pitkä heinikko ja muu kasvillisuus tarjoaa suojaa yöperhosille ja monille muille hyönteisille.

nurmitädyke Veronica chamaedrys

orvontädyke Veronica serpyllifolia

maahumala Glechoma hederacea

Kameran makro ei ihan riitä näin pikkiriikkisten kasvien lähikuvaukseen.

ahosuolaheinä Rumex acetosella

 

Pihan reunoilta. Koiranputken, lupiinin ja puna-ailakin jälkeen kukintaa jatkaa mm. ukonkello ja mesiangervo, loppukesästä pietaryrtti.