Viime viikot Vaahteramäessä on kaikki liikenevä aika käytetty sadon säilömiseen. Nyt on viimeisetkin mehut ja hillot keitetty ja mustikat noukittu metsästä. Kypsymistä ja säilömistä odottaa enää puolukat ja tyrnit. Myös ensimmäiset kypsät perennojen ja kesäkukkien siemenet on kerätty talteen. Olipa piristävää päästä pitkästä aikaa, siis todellakin pitkästä aikaa, kunnon lapiohommiin! Koko kesä meni fiilistelyn puolelle, pistettäköön nyt vaikka sateisen kesäkuun ja helteisen heinäkuun piikkiin, ja lapiot ja muut työkalut on saanu nojailla liiterin seinään.

Lapsille on tekeillä uusi isompi hiekkalaatikko. Vanhan laatikon paikka näkyy kuvassa etualalla, uusi valmistuu siihen taakse. Laatikon paikalta poistettiin valtaisa pihlajankanto, enimmät kantojyrsimellä, mutta purukasan alta paljastui yllättäen niin paljon juurta, että hommaan tarvittiin vielä kirvestä, rautakankea ja moottorisahaankin. Uusi laatikkokin on kasattu, odottaa vain paikalleen nostoa ja hiekkaa.

Nyt alkaa olla myös viimeiset ajat syyslannoitukselle jos sitä ei ole vielä tehnyt. Kuvassa on vanhojen omenapuiden lannoitus menossa. Lannoitetta ei kannata heittää maan pinnalle, koska siitä se menee vain nurmikon käyttöön, vaan maahan tökitään rautakangella reikiä noin 40-50cm välein,  ja lannoite pudotetaan reikiin. Pienen istutuslapion kärjellinen/ reikä riittää. Jos taivaalta ei ole tiedossa vettä, kannattaa lannoitettu alue kastella, ja reiät olisi hyvä täyttää hiekalla tai mullalla. Omenapuun aktiivisimmat juuret ovat latvuksen uloimpien oksankärkien kohdalla, joten lannoituskin kannattaa tehdä vain sinne.